Moi, täällä kirjottelee 31-vuotias nainen Salon seudulta. Tässä kun on enemmän ja vähemmän koko ikänsä ollut todella yksinäinen on jotenkin todella turhauttavaa ja epätoivoista enää edes yrittää löytää elämäänsä sitä tosi ystävää. Mun paras kaveri tällä hetkellä on mun mies, mutta mä haluaisin myös sen oikean ystävän jonka kanssa pääsis tietyllä tavalla pakoon tätä arkea mitä tässä tällä hetkellä elää. Mua on koulukiusattu koko peruskoulun ajan ja amiksessa kärsin siitä edelleen eli oon todella epäileväinen aluksi uusia ihmisiä kohtaan. Pelkään kiintyä kenenkään kun se hylkäämisen pelko on suuri. Monia ystävä suhteita oon saanut aikaan mutta ne on vaan loppunut. Tuntuu että itsessä on jotain vikaa ja siksi olen peloissani että en saa ketään ystävää enää elämääni.
Tulipa taas romaani kirjoitettua mutta jos jaksoit lukea tänne asti ja edelleen haluaisit tutustua muhun paremmin ota rohkeasti yhteyttä! Sun iällä tai sukupuolella ei oo merkitystä kunhan jutut osuu yhteen.