Näin syksyn kynnyksellä löytyisikö se uusi ystävä?
Mitä jos laitettaisiin vaikka yhteinen kirppispöytä, käytäisiin lounaalla tai vaikka lasillisella, läheteltäisiin hauskoja (tai typeriä) meemejä kesken päivärutiinien, kysyttäisiin mitä mieltä toinen on jostain polttavasta tai vähemmän polttavasta aiheesta, naurettaisiin yhdessä itsellemme tai mille tahansa, käytäisiin lähimatkailemassa tai lenkillä... ihan tällaista tavallista elämää ja oleskelua, läsnäoloa, toisen tukemista tarvittaessa, jos ei aina fyysisesti niin ajatuksissa ja puhelimen välityksellä.
Toivoisin pysyvän suhteen luomiseen pitkäjänteisyyttä ja aitoa halua vastavuoroisuuteen. Ennemmin kysymyksiä kuin olettamuksia. Jos toisesta ei kuulu hetkeen mitään, ei maksa mitään kysyä, hei mitä kuuluu? Hyvän ystävän vierellä voi olla aidosti ja arvostetusti myös eri mieltäkin. Olen parisuhteessa ja etsin lähinnä naispuoleisia ystäviä.
Luottamuksen synnyttyä olen avoin, empaattinen, lojaali ja leikkisäkin. En tavoittele pilvilinnoja, jonka vuoksi arvostan myös pieniäkin hetkiä. Huumorin kautta elämää katsominen voisi myös yhdistää.
Joko pistät viestiä, mie oottelen? :)