Voisiko meillä olla edessä kaveruuden tai ystävyydenkin alkusoitto, jos välkkyvien tähtisumujen merkit ja me itse olemme otollisissa asemissa ja avoimin mielin? Mahtipontisen alkulauseen jälkeen onkin hyvä palata hieman lähemmäs maan pintaa: olen 34-vuotias Joensuussa asuva mies, joka on kiinnostunut ihmisistä ja kanssakäymisestä, syvällisistä ja kevyistä keskusteluista – ennen kaikkea huumoria ja jonkinlaista vaikeidenkin asioiden lävitse kuultavaa pilkettä kaihtamatta.
Olen avoin heittäytyjä, ajatuksiin uppoaja, mielikuvittelija, alitajunnan ulkoavaruuden ja konkreettisen maailman välimaastossa lulluttelija. Useimmiten keskustelut kulkevat reippaita, mutkattomia ratojaan, mutta ajoittain pidemmät keskustelut, joita ystävieni kanssa käyn, ovat myös synergisen monipolveilevia ja saavat lisäkierroksia, kun aiheet itsessään ottavat yllykkeitä itsestään ja toisistaan ja myötäluovat lisämielteitä yhteyteensä, ja niin matkustetaan jälleen kerran tunnetusta tutkimattomaan, kun kaksi henkilöä sanoittaa yhdessä maailmaa ja kokee jonkinlaista merkityksellisyyden tunnetta. Kiinnostun ja innostun helposti eri asioista ja tahdon ottaa selvää, jos tai kun jostain en tiedä tai jotain ymmärrä.
Minulla on vaihtelevan intensiivinen suhde kirjoittamiseen. Olen myös lähes lapsuuden unihämärästä asti lukenut paljon ja myöhemmällä iällä kirjaimellisesti ihan laidasta laitaan. Kaikenlainen kirjallisuus maistuu. Myös visuaaliset taiteet sekä musiikki kiehtovat ja antavat paljon sisältöä elämääni. Usein olen katsellut elämää ja maailmaa ilmiöineen ikään kuin taiteesta käsin, mutta vastapoolina olen myös käytäntöön hyvinkin mukautuvainen ulkoilusta, ruoanlaitosta ja ylipäänsä kaikenlaisesta rennosta oleskelemisesta, yhdessä tekemisestä sekä spontaaneista jutuista innostuva ihminen.
Yksinäisyys tuntuu ajoittain pienenä varjona ainakin toisella olkapäällä, koska sosiaaliset kontaktini jollakin tapaa vähenivät korona-aikana, eikä niiden määrä ole palautunut enää entiselle tasolleen …