Yksinäisyys. Se on se sana joka kuvastaa minun arkea parhaiten. Olen aikuinen nainen vailla kavereita. Kaikki ovat ajan saatossa muuttaneet muualle, elämän tilanteet muuttuneet ja mitä näitä syitä nyt on.
Tilanteeni on pitkään jatkunut samana ja joskus pelkäänkin, että en tule koskaan löytämään ystäviä tai kavereita, koska en enää tiedä mistä niitä tässä iässä löytäisi.
Haluaisin alkuun ihan viestittely seuraa, koska kotoa poistuminen tuottaa toisinaan hankaluuksia.
Olen joskus ollut menevä ja rento, ja haluaisin löytää tuon puolen itsestäni taas.
Tykkään käydä kirppiksillä, kutoa sukkia, kulkea luonnossa, pidän kovasti eläimistä ja salaa myös moottoriajoneuvoista.
Minulla on kumppani joten mitään suhdetta en täältä etsi, vaan puhtaasti kavereita, keiden kanssa voisi kuulumisia vaihdella ja jutella päivän polttavista aiheista.
Laita viestiä jos siltä tuntuu