Saman henkistä ystävää/ystäviä kaipailisin elämääni (sukupuolella ei väliä). Ystäviä joiden kanssa viestitellä, soitella tai nähdä säännöllisesti. Jakaa iloja ja suruja ja tehdä kaikkea hassunhauskaa. Ajan kuluessa ja ikää tullessa on ihmisiä karissut ympäriltä milloin mistäkin syystä, mikä tuntuu olevan melko yleinen kirous. :D Aikuisiällä on ollut vaikeaa luoda uusia pysyviä ystävyyssuhteita ja ylläpitää niitä. Introverttius ja jonkinlainen erakkoluontoisuus ei toki auta asiaa. Onko kenties sinulla ollut samoja ongelmia? Olen myös harmitellut sitä, että minulla ei ole kaveriporukkaa. Haaveenani olisi vielä joskus kuulua sellaiseen.
Olen elänyt jo pidemmän aikaa ns omassa kuplassani ja kaipaan syvempiä yhteyksiä muihin ihmisiin. Kaipaan syviä yhteyksiä ja sydänystäviä.
Olen rauhallinen, vähän ujo, luova, syvällinen ja eläinrakas. Olen aina ollut hieman "outolintu" yleisestä näkökulmasta katsoen. Parhaimmillani olen avoin, avarakatseinen ja suvaitsevainen, positiivinen, kannustava, leikkisiä, luova, seikkailullinen, huoleton, tuki ja turva, ystävällinen ja avulias, huolehtiva ja hoivaava.. näin ainakin itse koen. :D Ikävimmilläni olen pessimistinen, masenteleva, ahdistunut, stressaantunut, pelokas, ärtynyt, vetäytyvä/sulkeutuva, surullinen, "luovuttaja"..uskallatko vielä tutustua? :D
Asun avopuolison ja kissan kanssa maalla ja luonnonläheisyys on minulle todella tärkeää. Maaseudun rauha on kultaa, vaikka aina välillä kaipaankin takaisin kaupungin sykkeeseen, missä näkee ihmisiä ja toisenlaista elämää. Luonto, luonnonläheisyys/luonnonmukaisuus, puutarhan hoito, villiyrtteily ja omavaraisuus kiinnostavat ja myös näiden asioiden parissa voisi olla kiva joskus nähdä muita ihmisiä.
Tykkään tehdä värikästä kuvataidetta ja kiinnostaisi kokeilla joskus maalata yhteisiä taideteoksia jonkun toisen kanssa, jota sama ajatus kiehtoo.
Henkinen kasvu ja kehitys ovat minulle myös tärkeitä ja näitä asioita ja kipupisteitä voisi olla kiva jakaa ja käydä yhdessä läpi toisen henkistä …