Tarinani on klassinen: olen kasvanut erilleni nuoruuden kavereista ja kaveriporukka on hajaantunut muutenkin pitkin Suomea. Jotain tarttis tehä...
Töissä ollessani olen töissä. Sille ei paljoa mahda. Kun en ole töissä, minut voi löytää pyöräilemästä joko maastosta tai maantieltä. Ellei minua näy eikä kuulu, etsi ompelukoneen edestä. Viime aikoina olen ollut hieman laiska ompelija, mutta nuo kaksi pääharrastustani vuorottelevat muutenkin sen suhteen, kumpi on muodissa.
Saattaa myös olla, ettei kiinnostanut pyöräillä eikä ommella. Silloin minulla on aika usein kirja kädessä ja mahdollisesti juustonaksu tai muu herkku suussa. Näky ei välttämättä ole kaunis, mutta ainakin olen rehellinen.
Me voisimme höpötellä kahvi- tai teekupin yli. Ehkä lähdemme kävelemään tai pyöräilemään ja juttelemme siinä samalla? Muitakin vaihtoehtoja voi ilman muuta ehdottaa! Sopivia keskustelunaiheita on paljon, mutta jos huumorisi on mustaa ja sinussa on vähänkin keittiöfilosofin vikaa, olet erityisen kiinnostava.
Baarit eivät ole luontaista ympäristöäni, enkä muutenkaan juuri välitä päihteistä. Yksillä voidaan silloin tällöin käydä, mutta siihen se tulee jäämään.
Ikäsi voisi olla... No, ole sen verran vanha, että sinulla on edes vähän elämänkokemusta, mutta sen verran nuori, ettet väsy kävelylenkillämme. Sukupuolesi on merkityksetön. Naisia haluan rohkaista ottamaan yhteyttä, sillä te ajattelette usein ihan eri tavalla kuin miehet; uudet näkökulmat ovat kiinnostava asia.
Mahdollisen koirasi toivon sinun jättävän kotiin, sillä olen kissaihminen, enkä juuri pidä koirista.
Sillä lailla. Katsotaan, millainen kaiku huutajalle vastaa!