Tarvitsisin vertaistukea jostakusta, jolla on OCD eli pakko-oireinen häiriö, mielellään peseytymisneuroosi, ja mieluiten vaikea ja invalidisoiva sellainen. Ei mitään kevyttä kamaa siis, vaan sellaista, että menee toimintakyky täysin monissa arjen asioissa. Turussa ei ole kunnollista OCD-ryhmää ryhmää enää käsittääkseni, tai yksi harvemmin kokoontuva ja liian vähän ihmisiä, ja ei ehkä tyyliltään ihan minua varten. Mutta että sairauteni on lähtenyt viime kuukausina täysin lapasesta. Minulla on erityishuono aikakausi tämän suhteen. Ei auta altistus, ei pelasta huumori.
Ja nyt, HUOMIO! Tämä EI ole seuranhaku elikkäs treffi-ilmoitus. Ja tämä ei myöskään ole mikään "Otin yhteyttä, vaikka mulla ei ole OCD:tä" tai "Mulla on ehkä OCD" tai "Mulla on OCD mutta käyn töissä" (paitsi ehkä jos on jäämässä sairauden vuoksi töistä pois) -ilmoitus. Tarvitsen tähän nyt semmoista vertaistukea, jossa vastapuoli tietää, miltä tuntuu olla 24/7 vanki.
Olisipa täällä joku.
Minusta? Tykkään Disneyn Atlantiksen "Me kuollaan kaikki" -mummosta, Ice Agen Sid-laiskiaisesta, Nipsusta ja puhtaudesta.
En siedä käytettyjä paristoja, kakkaa, sitä vitun iänikuista ja joka paikasta minulle ilmestyvää paskaa, kemikaaleja, käsidesiä, homeen hajua tai muita vastaavia kauhuja.
Olen nyt: erittäin nälissäni.
Huomenna aion: No varmaan taas olla 1,5 tuntia vessassa paskalla ja suihkussa.
Jos voisin, minä: ajaisin kilpa-autolla jossain ralliradalla niin lujaa, kaasuttaisin oikein maan pohjasta saakka, että saisin asvaltin paskaksi ja autosta rengaspinnat kiemuralle.
Jos saisin valita yhden asian: valitsisin terveyden.
Jos saisin sanoa yhden parhaista kuulemistani mietelauseista, sanoisin, että "onnellisuus on sitä, ettei vituta ihan joka päivä". Tai minun tapauksessani ihan joka hetki
Jos saisin muuttaa yhden asian kaverihausta, niin: käskisin treffityypit täältä hevonkuusen vittuun, koska treffipalveluita on netti enemmän kuin täynnä mutta järkeviä ystävänhakupalstoja ei ole oikeastaan mitään, …