Muumipappa: "Voi hyvänen aika.! Sinä mietit kanelia, kun tuntematon seikkailu kutsuu meitä!"
Nojaa, hauskuus sikseen! Elämä on vakavaa, sano tämä hullu, kun loputonta ylämäkeä kiipesi.
Onko täällä ketään, joka kokisi sairastavansa CFS-sairautta/kroonista väsymysoireyhtymää? Nyt tarvitaan apua. Nimittäin keskusteluapua ja henkisesti sellaisen ihmisen seuraa, joka ei kroonistuneen ja patoutuneen tilanteeni ja impulsiivisen keskustelutyylini takia heti peljästy pois tolaltaan. Miten tässä enää jaksaa käyttäytyä, kun kirjaimellisesti kukaan ei ymmärrä, fyysiset olot hyppivät samankin päivän sisällä miten sattuvat ja tämä tietenkin saa henkisen maailmani myös aaltoilemaan ja luonteeni ja puhetyylini ovat kehittyneet kohti villi-ihmisen estotonta tyyliä tässä 12 vuotta kestäneessä kela-lääkäri-sosiaali-ihminen-tuki-kuntoutus plaa plaa loputon plaa rytäkässä. Haluaisin jutella, suorastaan purkautua tunnehyökyaaltojeni kanssa jollekin sellaiselle ihmisille ja keskustella jonkun sellaisen ihmisen kanssa, joka on tätä sairastanut pitkän aikaa, siis vuosia ja olisi sairauden takia työkyvytön ja ymmärtäisi tämän piinan ja turhauttavuuden megalomaanisen asteen. Aaltoileva ahdistus-syyllisyys mielenterveys piinaa myös minua, joten saa piinata sinuakin. Parasta olisi nyt tavata joku ihminen Turusta tai lähikunnista, ihan kasvotusten, mutta myös muulta Suomesta voitaisiin soitella. En jaksa enää kirjoitella tästä. Siis kasvotusten tai puhelimitse etsin sitä kuuluisaa vertaistukea. Olen itse 30-vuotias nainen täältä Turusta; viittä vaille menettämässä loputkin mielenterveyteni rippeet tälle sairaudelle ja muutenkin kaikelle. Voin aidon oikeutetusti sanoa, että KUKAAN ei ymmärrä. Puhutaan tästä sairaudesta ja tottakai muutenkin elämästä, vielä kun ei olla kuolleita!
Etten jopa sanoisi: Apua!
Ellinoora-laulajan sanoin, ehkä: "Tänään ihmisen puolikas, on huomenna Leijona Kuningas."
Koska tämä ###*****!!!!! avainsanakenttä ei toimi, kirjoitan avainsanat nyt tähän: Väsyttää …