No mut helou!
Ette arvaakkaan kuinka kauan mulla kesti miettiä edes tän viestin alotus..ittensä esitteleminen on oikeesti aika vaikeeta🤦🏻♀️😀 Noh.. mä yritän:
Oon tämmönen 22-vuotias nuori nainen… vissiin sosiaalisesti vähän epäonnistunut, mutta oikeesti muuten ihan tutustumisen arvonen tyyppi! Ystäviä löytyy muutama, mutta suurin osa muuttanu opiskelujen perässä ja siten muodostunut vähän eri kaveri piirit. Ite asustelen iloisesti vielä kotona ( hyvä mä, hyvin edistetty elämässä, juhuu!😂) ilman opiskelupaikkaa, mutta töitä teen lasten parissa kouluissa ja päiväkodeissa. Vapaa-ajalla tykkään lenkkeillä tuon rakkaan kurttunaaman (labradorin) kanssa, shoppailla, viettää tyttöjeniltoja, piirtää, mökkeillä, kuvailla ja syödä hyvvää ruokaa.. muistakaa nyt ainakin toi hyvä ruoka, se on tärkee! Baareissa käyn aina välillä mieluusti ja oon just se tyyppi, joka on ensimmäisenä hoilottamassa karaokessa niin, että muita nolottaa!
Luonteelta oon aikamoine sekasikiö. Uusien ihmisten kanssa yleisin ongelma on se, että meen totaali lukkoon kun koitan miettiä, että mitä sitä puhuis ja kauheesti mietin, mitä musta ajatellaan.. siks varmaan oon pikkusen yksinäinen🤷🏻♀️ Toisaalta jos oot taitava uusien tuttavuuksien kanssa ja juttua sulla riittää, niin kohta et usko, että tommonen piirre mussa on koskaan ollutkaan!😊 Koen olevani super empaattinen, auttavainen, aito, rehellinen, herkkä, heittäytyvä, spontaani ja luotettava. Useesti kiltteys koituu mulla kohtaloks..🙄Suorasanasuus myös löytyy tästä paketista, enkä voi sietää kaksinaamaisia tyyppejä tai ihmisiä, jotka käyttää toista vaan hyväkseen!
Uudet ystävät on todellakin tervetulleita, koska useesti tulee semmonen olo, että antaa nykyisten ystävien eteen kaiken, mutta ei saa puoliakaan takasin. Pliis sanokaa etten oo ainut tän olon kanssa! Arvostan tosi paljon, jos sun puolelta saa myös joskus viestiä, että olis mukava nähdä..😊 Hyvänpäivän tutuks tai ”kun ei muutakaan seuraa ole” - kaveriksi en rupea.
Toivottavasti …