Heippa kaikille!
Pandemian aikana olen havahtunut siihen, että mulle on tainnut käydä klassiset: nuoruuden kaveriporukka on hajaantunut maailman tuuliin ja ennen niin menevä ja hauska elämä onkin yhtäkkiä pelkkää etäilyä ja näyttöpäätteen ääressä nuhjaamista. Korona-aikana on kuitenkin melko vaikea päästä tutustumaan ihmisiin perinteisillä tavoilla harrastusten ja huvitusten kautta, joten kokeillaan nyt sitten täällä!
En ole niitä ihmisiä, joille riittää elämän sisällöksi Temptation Islandin tuijottaminen tai älypuhelimen räpeltäminen, vaan minulla on kova jano tehdä ja kokea asioita. Paljasjalkaisen kaupunkilaistytön tapaan tykkään käydä museoissa, elokuvissa ja erilaisissa tapahtumissa, rakastan ravintoloissa syömistä ja brunssilla lorvimista ja olen kotonani niin korttelikuppilassa kuin oopperan aitiossakin. Taidenäyttelyt, kirjastoreissut, levykaupat, drinkkibaarit, puistopiknikit, merenrantakävelyt, minusta saa seuraa tähän kaikkeen.
Hurvittelupuolen lisäksi minusta löytyy myös hieman maailmanparantajatyypin vikaa. Ajoittain poden kovaa maailmantuskaa ja koen vahvasti, että jotain yleishyödyllistä minä haluan tällä elämälläni tehdä. Vielä kun keksisi mitä! Harrastan kirjoittamista, kuvataiteilua, joogaa ja ruoanlaittoa ja olen kiinnostunut monenlaisesta, mm. yhteiskunnallisista asioista, ihmismielestä, taiteista, arkkitehtuurista, historiasta ja yleensäkin maailman pienistä ja suurista mysteereistä. Olen myös jollain tavalla ehkä vähän vanha sielu ja koen nykymaailmanmenon toisinaan vähän vieraaksi. Ajattelen, että aito elämä löytyy yhä jostain ihan muualta kuin somekohuista, klikkiuutisista ja Teams-tapaamisista, ja pitkälti ruudun ääressä vietettyjen pandemiavuosien jälkeen minulla on kova hinku päästä taas käsiksi tuohon aidompaan osaan.
Luonteeltani olen huumorintajuinen, luova ja pohdiskeleva tyyppi ja rakastan ihmisten kanssa keskustelemista. Arvostan ihmisissä erityisesti uteliasta ja avointa elämänasennetta, keskustelutaitoisuutta, reiluutta …