Olen 32v nainen ja asun Helsingin keskustan tuntumassa. Minulla on puoliso, vajaa kaksivuotias lapsi ja muutaman viikon ikäinen vauva.
Näen itseäni melkoisen tavallisena ihmisenä, pidän tavallisista asioista. Tykkään keskustella aiheesta kuin aiheesta avoimesti, suhtaudun uteliaasti ihmisten tarinoihin. Olen ryhmässä usein aktiivisen tarkkailijan roolissa, en kuitenkaan pelkää ottaa tilaa myös itselleni.
Minulla on muutamia kavereita, mutta elämääni mahtuisi uusia ihmisiä; ystäviä, kavereita tai tuttavia. Tiedostan tämän erityisesti silloin, kun tajuan olevani kiinnostuneempi digihesarin kommentti-osiosta kuin itse jutusta. Ihmisten erilaiset ajattelutavat ja näkökulmat kiinnostavat, onhan ajattelu ja niiden vaihto ihmisyyden ydin!
En odota sinulta mitään, mutta pidän terveellä itsetunnolla varustettuja ihmisiä erityisen virkistävinä! Itse en ole mikään salikissa, mutta en (ihan) aina ota hissiäkään. Arvostan kuitenkin terveellisiä elämäntapoja, ja olen satunnaisia alkoholin siemailuja lukuunottamatta päihteetön.
En myöskään ole parasta shoppailuseuraa, minulle laatu korvaa määrän (koskee myös ihmissuhteita). Pyrin ostamaan asioita loppuelämäksi, vaikka olen aikaisemmin ollutkin pienoinen takkihamstraaja. En siis tuomitse!
Olen matkustellut elämässäni paljon, en kuitenkaan enää vuosiin. Hyvä dokumentti (katson myös viihdettä, ihan telkkarikin kodista löytyy) avaa uusia kulttuureita Balin rantoja paremmin, ja 'löydän itseni' todennäköisemmin Alepassa kuin Goalla.
Sillä ei (tietenkään) ole väliä, onko sinulla lapsia vai ei. Minä ainakin olen muutakin kuin lapseni, urani, tai harrastukseni.
Jos sinulla kuitenkin on lapsia, mikäs sen hauskempaa kuin saada lapsosellekin seuraa.
Jos olet vielä epävarma, löytyisikö meiltä juteltavaa, olen tällä menneellä viikolla löytänyt itseni puhumassa esim. seuraavista aiheista:
- Chisun cornrows
- Case Afrikan tähti
- Perintöverosta luopuminen
(Yllämainitut aiheet aivan liian moniulotteiset varsinaisen …