Olin pitkään jo tottunut ajatukseen siitä, että olen ihminen joka ei muodosta uusia ystävyyssuhteita enää. Nuoruuden kaverisuhteet eivät kantaneet useiden muuttojen yli ja uudet tutut ovat jääneet moikkailun tasolle.
Olen 35-vuotias lapseton työssäkäyvä introvertti, jonka elämässä olisi tilaa uusille kohtaamisille. Olisi kivaa, jos voisi kysyä jotakuta muutakin kuin omaa poikaystävää käymään vaikka kahvilla, oluella, museokorttikohteissa tai kävelyllä. Tai että joku haluaisi oikeasti tietää mitä kuuluu, tai jonka kanssa voisi jakaa myös ne arjen väsyneimmät hölmöilyt, avautumiset ja hajoilemiset.
Kuvataide, alternative-musa, lukeminen ja runous kiinnostaa. Itse en osaa soittaa mitään instrumenttia (paitsi kitaran alkeet), mutta maalaan, valokuvaan, teen keramiikkaa ja kirjoittelen runoja joita ei monikaan ole lukenut. Tykkään käydä juoksulenkeillä, vaikka en ole siinä kovin hyvä. Joogaan myös ja syksyisin sienestän.
Ekologisuus ja tasa-arvoasiat on mulle tärkeitä. Rakastan hyvää kahvia, viherkasveja, syreeninkukkien aikaa, viipyileviä iltoja, uuden luettavan kirjan aloittamista, merta, kirppareita, Matissea ja pohdiskelevia keskusteluja. Haluaisin oppia tykkäämään enemmän talvesta ja mun työstä. Yliluonnolliset jutut on ihan hauskoja, mutta oon täysin ateisti. Luonteeltani olen aika analyyttinen, rauhallinen ja realistinen, mutta kuitenkin vähän tällainen haaveileva innostuja. Yleensä mietin liikaa ja olen epävarma vaikka en tiedä näkyykö se. Toivottavaa olisi, että meininki ei ole toksisella tavalla liian positiivista tai negatiivista.
Ois kiva vaihtaa vaikka vähänkin ajatuksia jos yhtään kiinnostuit. Asun Kalliossa! Mutta voidaan kirjoitella ja vaikka instagrammaillakin ennen irlausta jos haluat. :)