Olen 35-vuotias vastaeronnut, surukseni lapseton, Pohjois-Suomesta etelään joitakin vuosia sitten muuttanut ylikoulutettu duunarimies. Masennusangsti uhkaa, vaikka yritän viettää vapaa-aikani hyvin ja mahdollisimman hölmösti. Lapsettomuus on raskas taakka. En tiedä, voisiko puhuminen auttaa, mutta vaikeneminen ei ainakaan toimi.
Olen introvertti, mutta toisinaan huomaan toivovani turinointiseuraa, joka ymmärtää sen, etten pulppua puhetta. Olen hyvä kuuntelija enkä tuomitse ihmisiä. Vaikea kuvitella tekoa tai ajatusmallia, jonka tuomitsin suoralta kädeltä. Saahan sitäkin yrittää!
Olen ankeiluun taipuvainen raskas rautamieli, ja on päiviä, jolloin sängyssä makaaminen on paras vaihtoehto. Toisinaan harrastan puuhastelua, mikä tarkoittaa kaikenlaista legorakentelusta vaatteiden ompelemiseen ja vesivärimaalauksesta amatöörimäiseen puun kanssa askarteluun. En omista televisiota enkä juurikaan katso elokuvia, joten niistä en osaa keskustella.
Luen paljon, mutta nykyään harmillisesti vain huonohkoa kirjallisuutta, dekkareita ja muuta kevyttä. Sydämeltäni olen kuitenkin lukija, ja yritän palata syvällisen lukemisen iloon.
Olisi mielenkiintoista saada seura kävelyille, puuhasteluun ja vaikka kahville / oluelle samantyyppisistä ihmisistä sukupuoleen ja ikään katsomatta.