Monella ikätoverilla vaikuttaa olevan sama ongelma: elämä on kuljettanut erilleen tai etäälle vanhat kaverit (jos sellaisia koskaan olikaan). Sama pätee omalla kohdallani. Toivoisin tapaavani ihmisiä, joiden kanssa on mukavaa vaihtaa kuulumisia sekä viestintävälineiden välityksellä että yhteisen tekemisen lomassa. Ts. ystäviä, joiden kanssa tuntuu turvalliselta jakaa omia ajatuksiaan ja joista välittää niin, että haluaa kuulla heidän kuulumisiaan. Hienoa olisi, jos tällaiset ihmiset löytäisivät toisensa ja syntyisi jopa kaveriporukka, mutta iloa arkeen tuo jo yksikin aito ystävä (sukupuolella ei ole väliä, kunhan on yhteinen sävel siitä, että kysymys on platonisesta ystävyydestä). :)
En haluaisi asettaa pitkää vaatimuslistaa sille, mitä ystäväkandidaateilta odotan. Tärkeintä on aito kohtaaminen ja keskinäinen kunnioitus - molemminpuolinen pyrkimys tulla kohdatuksi juuri sellaisena kuin on. Lähtökohtaisesti erilaisuus ei haittaa, mutta jotta ystävyys voisi tulla kyseeseen, on arvomaailmojemme oltava olennaisilta osiltaan linjassa. Analyyttinen tapa tarkastella maailmaa on minulle tärkeää samoin kuin kyky ymmärtää ero tosiasian ja mielipiteen/subjektiivisten tunteiden yms. välillä.
Jos olet kaihoisasti katsellut esim. Frendit-sarjan kaverisuhteiden dynamiikkaa ja moisen kokeminen on toivomuslistallasi, meillä on ainakin jotain yhteistä! Mielelläni kuulisin sinusta lisää, jospa vaikka selviäisi, että meillä on enemmänkin yhteistä. :)