En tiedä, voiko täältä löytää kaipaamaani vertaistukea, mutta yritetään, ei voi tietää, jos ei kokeile!
Olen viisikymppinen nainen ja sairastunut neurologiseen sairauteen 2000-luvun alkupuolella. En ole työelämässä, mutta vointini puolesta varmaan voisin olla. En tarvitse apuvälineitä liikkumiseen tai muuhunkaan tekemiseen. Luonteeltani olen tosi puhelias ja ulospäinsuuntautunut, pidän ihmisistä ja keskustelemisesta.
Vaikka sairauteni ei ehkä rajoita elämääni sillä tavalla, kun vaikka joku kävelyn apuvälinen voi tehdä, niin minä itse kyllä koen, että on ollut ja on, kaikenlaista. Siksi kaipaan nimenomaan vertaistukea. Ihmistä, jonka kanssa tuntuisi, että saa olla ja kokea juuri niin kuin on itselle totta - puolin ja toisin.
Olen onnellisesti naimisissa ja elämässä on asiat oikein hyvin. Mutta silti olen viime aikoina huomannut kaipaavani nimenomaan vertaistukea. Vaikka ympärillä on tosi hyviä ihmisiä, niin eihän kukaan sellainen, joka ei ole itse tällaista kokenut, voi tietää, miltä tuntuu vaikkapa se, että ei voi luottaa omaan kehoonsa.
Onko sinulla siellä samanlaisia kokemuksia? Kaipaatko laillani ystävää, jolle voisi puhua myös sairauteen liittyvistä asioista niin, että saisi hyvää tarkoittavan myötätunnon lisäksi samaistumisen tuomaa ymmärrystä? Innolla jään odottamaan vertaistuen antamista ja saamista!