Hyvää alkanutta uutta vuotta!
Joskus netistä tarttui haaviin nykyinen seurustelukumppanini, katsotaan tarttuisiko tällä kertaa pyydykseen oikeaa ystävää/ystäviä.
Introvertimpi puoleni näyttää tuupanneen ekstrovertimmän puoleni jorpakkoon ja nyt lienee tullut aika tehdä asialle jotain.
Vaikka mieheni kanssa kulutammekin yhdessä kotimme lattioita ja töissä on pari hyvää kaveria, olen ikäväkseni huomannut, että läheiset, hyvät ystävät puuttuvat. Kukaan ei oikein ole samalla aaltopituudella. En kaipaa uusia kavereita kymmenittäin, enkä viestittelyä tai näkemistä ihan joka päivä, tulee muuten sosiaalinen ähky. Töissä tulee nii paljon kuitenkin lörpöteltyä työkavereiden kanssa ja kotona on tosiaan mieheni.
Näin korona aikaan ei voi normaalisti tavata ihmisiä, mutta olisi mukavaa, jos olisi edes yksi kaveri kenen kanssa turista puhelimessa, kirjoitella ja mahdollisuuksien mukaan tavata jonkin yhteisen intressin parissa. Voi mennä vaikkapa ihan vaan kävelylle. Talven jälkeen pyöräily olisi kivaa. Sitten kun korona hellittää, voisi mennä esim. teatteriin, keikalle heilumaan, katsella leffoja, pelata bilistä/lautapelejä, tehdä ruokaa, kuunnella musiikkia ja olla vaan ym. mitä kivaa ikinä sitä keksisimmekään.
Tuntuu usein, että on syntynyt väärälle planeetalle, ei oikein aina ymmärrä kaikkien lajitovereidensa touhuja, arvoja. Onko se materia, saavuttamaton ikuinen kauneus ja rikkaus ne tärkeimmät asiat elämässä…
En ole mikään täydellinen ekohippihilluli, mutta ainakin jossain määrin pyrin elämään ekologisemmin ja mietin omia kulutustottumuksiani ympäristön ja terveydenkin kannalta. Syntinen olen kyllä minäkin, saastutan
luontoa autollani enkä ole luopunut lihansyönnistä, vaikka ajattelenkin, että eläimet ovat yhtälailla tuntevia otuksia kuin me ihmisetkin.
En ole elänyt mitään pumpulielämää, kuolemakin niittänyt satoaan ja tehnyt rakkaista ihmisistä mykkiä luurankoja. Elämänhaluani viikatemies ei ole onnistunut nujertamaan. Vaikka tästäkään vuodesta ei tule …