Okei, otsikko oli liioittelua. Vaara ohi. Halusin vain saada Sinun huomion, vaikken ikinä ole ollutkaan mitenkään reipas, äänekäs tai muutenkaan kovin sosiaalinen ja hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin. Lähinnä hiljainen, omanpäänsä sisällä elävä erakko introvertti. Mieluummin huoneen nurkassa piilossa omissa ajatuksissa, kuin puhumassa ihmisille, etenkään isolle joukolle ihmisiä.
Mutta kuitenkin välillä jotenkin yksinäiseksikin itsensä tunteva, luullakseni kuitenkin ihan mukava ja lämminhenkinenkin, 33-vuotias nainen kaipailee sielunsiskoa tai -veljeä. Varovaista, rauhallista tutustumista, ja jos luonteet ja ajatukset kohtaavat, miksei syvempääkin ystävyyttä. Olisi mukava viettää aikaa esimerkiksi neliapiloita etsien, aamuauringon ensimmäisiä säteitä bongaillen, turhanpäiväisyyksiä chattaillen, pikkukiviä potkien, puiston penkillä kahvikupposia siemaillen, ohikulkevia ihmisiä tuijotellen tai oluttuoppi auringossa nauttien, tulevaa kesää fiilistellen, räsymaton raitoja laskien... Vaikka vain ihan tavalliseen arkeen seuraksi.
Jos sinäkin koet että sinulta puuttuu juuri se sydänystävä tai yksi uusi turhanpäiväinen tuttu, ota yhteyttä ja kokeillaan toimiiko meidän sielut yhteen :>