Vuosi vaihtui ja päätin että noniin, tänä vuonna aion tehdä vielä vähän enemmän sen eteen että löytäisin elämääni jälleen ystäviä, mielellään naispuolisia. 😊
Asun avoliitossa ja elämäni on ollut jo kauan tylsää, yksinäistä ja tympeää, käyn töissä ja harrastan koirieni kanssa mikä onkin suurin iloni. Taistelen hiljaa netissä pursuavaa vaaleaa sisustamista vastaan omassa kodissa sillä pidän tummista murretuista ja maanläheisistä sävyistä. Pidän lukemisesta, tiedonjanon ja skeptisyyden tyrehdyttämisestä kovalla googlen käytöllä, käsitöistä, konsolipelaamisesta, luonnosta, nautin jonkinasteisesta luovuudesta ja haaveilen liikunnasta, matkustamisesta, ratsastamisesta, elokuvissa sekä erilaisissa tapahtumissa käymisestä kuin satunnaisesti kahvilla leivoksen puputtamisesta hyvässä seurassa. Ja ihan vaan vastapainona vaikka pieruverkkareissa tukka pystyssä röhnöttämisestä märehtien sohvalla töllön ääressä, I don't judge. 😁 Kaipaan aitoa elämää, ajatusten vastavuoroista jakoa ja olemista ystävän kanssa.
Rakastan (huonoa) huumoria ja olen iloinen, hymyilevä ja toisinaan jopa lapsellisestikkin innostuva persoona mitä kaunistellen sanottuna kaikki eivät tunnu arvostavan. Iän karttuessa alkanut hyväksymään että tälläinen nyt vain olen jatkuvan itsensä aisoissa pitämisen sijaan ja mieluummin nautin elämisestä henkistä keskaria heilutellen sen minkä voin kuin annan kaiken kurjan romahduttaa. Kuitenkin olen toisinaan taipuvainen melankoliaan. 😁 Olen tietyllä tapaa kyllä tyyni ja en siis varsinaisesti räisky silmille mutta jotain hassua lapsenriemua kyllä löytyy, kivointa olisi löytää toinen vähän samankaltainen omalla moottorilla käyvä persoona.
Ei haittaa sekään vaikka asuisit toisella puolella suomea, näin 2020-luvulla ei pitäisi olla puutetta yhteydenpitomenetelmistä jos vain sitä sellaista aivoyhteyttä ja halua löytyy. 😊 Silloin kun ei jaksa olla sosiaalinen niin tosi väsyneellä meemillä heittäminen toimii. Niin, ja liikun usein Kuopio-Iisalmi akselilla. Laita epäröimättä …