Viimeinen vuosikymmen mennyt sinkkuna ja terapiassa, yksinäisenä ja entistä itsään kaipaillen. Sen jälkeen, kun tuli elämässä ikäviä asioita yksi toisensa jälkeen* jämähdin paikalleni enkä enää oikein uskaltanut elää ja yrittää. Halu oli, mutta fiilis ei antanut. Liikaa muutenkin ajattelevana ja usein myös tuntevana (ihan siis sisälläni, en ole riehuvaa tai parkuvaa tyyppiä) alkoi muodostua niin paha ahdistus asioiden yrittämiseen ja sosialisointiin, että kaikki vain lipui pois.
Nyt onneksi alan olla paremmassa kunnossa ja olen jo yksin käynyt konsertissa (Babymetal), siskon kanssa italiassa jne. mutta entinen elämä ystävineen on kadonnut. Juuri täytin siis 40v ja tällähetkellä terapiakäyntejä ja tulevaisuuden kuvioiden kaavailua, kun alkanut olla paremmassa kunnossa pikkuhiljaa.
Harrastuksina videoeditointi, kuvaeditointi (usein kauhu tai fantasiateemaisia), valokuvaus, videopelit (PC, PS5, Switch), kaikenlaisten figuurien/patsaiden/koristeiden keräily (pelihahmoja/animefiguureja 10kpl, Michael Myersin maski, Freddy Kruegerin hanska, Jason Vorhees maski, Captain American kilpi jne. koristeina) ja nyt harjoittelen 3d mallinnusta. DJI Mavic Mini drone löytyy myös, mutta se vähän jäänyt, kun yksin ei ole mukava lähteä lennättelemään.
Päivät kuluu usein kotona, youtubea jumitellen. Hololiven Vtuberitkin alkanu kiinnostaan ja entinen minä senkun ihmettelis miten näin pääsi käymään. Oma teoria on, että mitä enemmän tullut siihen ikään, että olisi normaalielämässä päätynyt isäksi, sitä enemmän alkanut joku söpö energisyys tehdä hyvälle mielelle. Tai sit oon vaan tullut yksinäisyydessäni lapselliseks, mut jostain sitä on ollut iloa revittävä.
Itseopiskelen 3d mallinnusta lähinnä siksi, että yrittäisin työllistää itseni 3d mallien, kuvataiteen tai lopulta 3d animaatioiden teolla kotoa käsin, jos en tästä ahdistuksesta jostain syystä koskaan pääsisi.
En polta, en juo väkeviä, mutta olut maistuu joskus jos siihen on "syytä".. Mutta harvemmin.
Paljon tulee mietittyä …