Heipä hei!
Täällä kirjoittelee 30-vuotias paljasjalkainen joensuulainen, joka on huomannut, että se parempi puolisko tosiaan ei tee autuaan onnelliseksi ja täytä kaikkia elämän tyhjiä kohtia. Ystävä/harrastuskaveri on jäänyt uupumaan. Erityisesti etsin kaveria, jonka kanssa tehdä (pitkiä) (pyörä)lenkkejä, käydä luontokohteissa tai telttailla, mutta hyvin voin myös möhnöttää sisällä elokuvan tai musiikin kuuntelun parissa. En ole lainkaan kokenut eräilijä, mutta ei sinunkaan tarvitse olla; voimme opetella yhdessä. Olen kiinnostunut myös parantamaan omia läsnäolon taitojani, joten olisipa hienoa, jos voisimme tukea toisiamme ja tehdä vaikka läsnäoloharjoitteita yhdessä. Toivon, että kännykkä ei ole aina ensimmäisenä kädessä eikä tyhjiä hetkiä tarvitse aina täyttää, mutta toki niin voi tarvittaessa tehdä. Ei mitään nipoilumeininkiä siis, mutta toivon meidän jakavan saman tavoitteen mitä tulee läsnäolevuuteen.
Olen mielenterveyskuntoutuja. Ihan mukavaa voisikin olla tavata toinen traumataustainen henkilö, antaa ja saada ulkoilun lisäksi vertaistukea. Terveen etäisyyden kanssa tietenkin; emme ole toistemme terapeutteja ja olemme sen verran hyvässä voinnissa, että voimme pitää lupauksistamme kiinni. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia tunnetaidoista, traumatriggereiden hallinnasta, dissosiaatiosta, rauhoittumisen taidosta jne.
Etsin suunnilleen samanikäistä naista (25-40v). Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää ja tavataan pian, jos kolahtaa.