Kauniista kesästä huolimatta kaipaan suunnattomasti itselleni ystävää ja sielunkumppania. Olen 61-vuotias akateemisesti kouluttautunut nainen Joensuusta. Työni on sopivan haasteellista, luovaa ja merkityksellistä. Lapseni ovat jo aikuisia ja omillaan. Oma puutarha ja luonto sekä itseni näköiseksi tuunailtu kotini ovat minulle tärkeitä. Vaikka olen iloinen säheltäjä, intuitiivinen tekijä ja sitkeä suorittaja, elämä tuntuu tyhjältä ja yksinäiseltä.
Kaipaan elämääni suorittamisen katkaisuhoidoksi ystävän, jonka kanssa voisi yhdessä keskustella rajattomasti, hassutella ja hupsutella, pelata, retkeillä, pysähtyä ja ihmetellä, olla hiljaa. Arvostan erityisesti sydämen sivistystä ja sisäistä kauneutta.
Onko myös sinulla mies (tai ehkä nainen) oma sielunpuolikkaasi vielä löytämättä, hukassa? Etsittäisiinkö yhdessä elämän pieniä iloja tehdäksemme niistä suuria?