Oliko riittävän raflaava otsikko, että sain huomiosi kiinnitettyä? :) :)
Olen 54v mies, eronnut, lapsia kolme, heitä näen säännöllisen epäsäännöllisesti - olen kasvattanut lapset syntymästä saakka 15-vuotiaaksi (vanhin nyt 16) koti-isänä.
En juo, en polta, enkä ole koskaan ollut väkivaltainen, puhun joskus jopa liikaa eikä minulla ole salaisuuksia, olen kuin avoin kirja.
Huonoa minussa (?) on, että 30v sitten sattuneen liikenneonnettomuuden vuoksi liikun pyörätuolilla.
Silti käyn salilla, teen jopa nelituntisia lenkkejä, uin, purjehdin kesäisin omalla veneelläni Itämerellä, matkustelen (puhun sujuvasti ranskaa ja englantia, hieman myös italiaa) jos sattuu siltä tuntumaan - tosin koronavuodet ovat tehneet matkailuprojektit tyhjiksi.
En kuitenkaan ole mikään "pakko päästä jonnekin"-himomatkaaja, vaan lähden reissuun jos siltä tuntuu ja paikan päällä katsastan ne kohteet, jotka sattuvat kiinnostamaan. Ei pelkkää paikallaan lojumista mutta ei myöskään pakonomaista joka-ikisen-nähtävyyden läpikäymistä :).
27-vuotinen liitto karahti kiville jokin aika sitten ja huomaan olevani aivan liian yksin!
Tänäänkin vaelsin tuntikausia Triplan kauppakeskuksessa katsomassa lähinnä ihmisiä - kaipaan suunnattomasti ystävää vaikka kahviloihin, syömään, ehkä viinilasilliselle?
Oopperasta pidän, joskus käyn live-keikoillakin, taide-elämyksiin olen havahtunut kymmenisen vuotta sitten, vaikkakaan en ramppaa jatkuvasti näyttelyissä.
Osaatko ehkä laulaa tai soittaa jotakin instrumenttia?
Maalaatko tai piirrätkö?
Voisin olla yleisönäsi :).
Itse en osaa muuta kuin soittaa hiukan kitaraa ja vetää Schubertin Ave Mariaa parkkihallissa tai Feuilles Mortes'ta suihkussa täysin palkein :).
Luonnosta pidän, samoin eläimistä tietenkin.
Mutta etsin siis ystäväksi taiteellista tai taiteista/musiikista pitävää naista, kerro minulle, mitä sinulle kuuluu ja mitä ajattelet, vaihdetaan ajatuksia ja katsotaan, josko meillä olisi yhteisiä ajatuksia ja kiinnostuksen kohteita!