Hei!
Olen varmaan aina ollut hieman yksinäinen, mutta asia ei ole juurikaan itseäni häirinnyt. Nyt kuitenkin kun huomaan ”irtautuneeni” lähes kaikista joskus itselle läheisistä ihmisistä, niin tilanne alkaa tuntumaan jo itsellenikin pahalta. Avomieheni on paras (ja ainoa) ystäväni, mutta nyt olen päättänyt ottaa itseäni jälleen niskasta kiinni ja tutustua uusiin ihmisiin! Puhun ihan liikaa koiralle ja nyt siihen on tultava stoppi ja löydettävä oikeasti parempaa seuraa.
Vaikka kipeää tekee tunnustaa, niin kyllähän minä olen vähän introvertti. On ihana olla jonkun kanssa kahdestaan tai kolmenkin henkilön ryhmä vielä toimii itselleni, mutta sitä suurempi ”ihmismassa” saa minut vetäytymään keskustelusta ilman, että edes itse huomaan sitä. Eli etsin siis sellaista kaveria, joka ymmärtää tämän eikä järkyty, jos toinen ei olekaan alati puliseva papupata. Vaikka minulle on toki miellyttävää jos toiselta tulee juttua paljonkin, koska tykkään kuunnella toisten tarinoita maailmasta ja pikku hiljaa lähteä itse mukaan omalla versiollani. Ja ei hätää, en ole siis täydellinen tuppisuu mutta jotta keskustelu etenee ihan yleiseltä tasolta hieman syvemmälle niin usein se vaatii, että tunnen voivani luottaa siihen keskustelukumppaniin.
Muutoin olen luonteeltani ystävällinen, toiset huomioiva, vähän herkkis ja asioihin rauhallisesti ja positiivisesti suhtautuva. Tykkään ulkoilusta, oli se sitten kävelyä/pyöräilyä/juoksua tai vaikka jotain peliä. Olen alkeistasolla tenniksessä ja olisikin ihan huippujuttu löytää joku kenen kanssa hioa taitoja paremmaksi! Opettelen mielelläni myös uusia lajeja. Kävisin mielelläni myös vaikka museoissa, näyttelyissä, teatterissa ja oopperassa. Sitten kun tietää että tarpeeksi yhteistä pohjaa löytyy, niin esim. viikonloppureissut jonnekin ulkomaille voisi olla ihana juttu. Istuskelu jossain rauhallisessa paikassa viinilasin äärellä kuulostaisi aina ihanalta, samoin kuin satunnainen diskoaminen hyvällä fiiliksellä 😊 Elokuvissa käynti, kaupungin valloitus …