Voisiko tällainen vuosirenkaiden määrällä mitaten äärimmäisen keski-ikäinen mutta mieleltään vähän nuorempi tyyppi löytää uusia aitoja ystäviä näin suorasukaisella tavalla? Kokeillaanpa.
Minulla on perhe ja kohtuullisen paljon ihmiskontakteja tarjoava työ, mutta hyvänpäiväntuttuuden ylittävien ystävyyssuhteiden määrä on ruuhkavuosien varrella karissut. Kaipaankin syvällisiin ja/tai kepeisiin keskusteluihin aikuista ja henkisesti kypsää mutta kaavoihin kangistumatonta tai ainakin uteliaisuutensa ja vilpittömyytensä säilyttänyttä seuraa. Ikäsi, sukupuolesi, siviilisäätysi ja kengännumerosi ovat sivuseikkoja, jos aivoituksemme, asenteemme ja kiinnostuksemme kohteet muuten sivuavat toisiaan.
Olen kiinnostunut muun muassa yhteiskunnallisista kysymyksistä, indiemusiikista, elokuvista, kirjallisuudesta, luonnossa liikkumisesta, kuntoliikunnasta, urheilusta ja seurapeleistä. Arvoissani on punavihreitä sävyjä, mutta en kuulu mihinkään poliittiseen porukkaan ja pyrin muutenkin olemaan kokonaan sulkeutumatta samanmielisten kupliin.
Arvostan itseironiaa ja vierastan itsekorostusta. En teeskentele. Huumorini on usein hieman lakonista ja välillä mustaakin. Luonteeltani olen silti empaattinen, rauhallinen ja ystävällinen. Ulkoinen olemukseni on väritön, ja small talk sujuu huonosti, mutta olen hiljaisesti seurallinen ja tuttujen kesken joskus suulaskin.
Parisuhteeni on kunnossa, enkä etsi sen kanssa kilpailevia sivusuhteita. Sosiaalista elämää olisi kuitenkin hyvä olla perheen ulkopuolellakin, ja välillä voisi olla hyvä avautua muillekin kuin samojen arkihuolten kuormittamalle vaimolle. Toisaalta kuuntelen usein mieluummin usein muiden kertomuksia kuin paasaan omasta elämästäni.
Jos kiinnostuit, lähetä viesti. Tutustutaan ensin virtuaalisesti, mutta mikäli keskustelu tuntuu luistavan ja tapaaminen alkaa vaikuttaa kummastakin hyvältä ajatukselta, voimme ehkä etäisyyksien salliessa kohdata myös kasvotusten ja tehdäkin jotain yhdessä.