Muistatko, kun pienenä käytiin pimpottamassa kaverin ovikelloa ja kysyttiin: "Voiksä olla?" Vaikka vaan pariksi tunniksi juoksentelemaan pihalle, ettimään neliapiloita. Tai kun oli ihan parasta päästä yökylään kaverin luo, höpötellä yömyöhään ja kikatella sokerihumalassa? Olisko sunkin elämässä tilaa ja halua sellaiselle ystävyydelle?
Me ollaan parhaat kaverit ja myös pariskunta, 32- ja 36-vuotiaita helsinkiläisiä. Meistä parasta on keksiä ihan mitä vaan tekemistä, ja kutsua sitä seikkailuksi. Ja jokaiselle seikkailulle pitää tietty ottaa eväitä mukaan. Toinen meistä haluaa aina istua etupenkissä (oli kyseessä Taiga tai koskenlaskuvene), haluaa yleensä aina juosta mieluummin ku kävellä, ja mieluummin analysoi ihmisyyden ydintä kuin smaltalkkaa. Ja toinen meistä haluais aina olla laittamassa uusimpia illallisreseptejään meidän vieraille, saa kenet tahansa nauramaan vakavassakin tilanteessa, ja innostuu melkein mistä vaan 140% teholla, kunhan saa lämmetä ajatukselle ensin omassa rauhassa.
Me halutaan isoina olla mestareita itsemme ja muiden kuuntelemisessa ja oman polun kulkemisessa. Ja haluttais täyttää meidän elämää ystävillä, jotka vuosien saatossa tuntuisi perheeltä.
Meistä saat kaksi erillistä ystävää ja lisäksi kaveriporukan, joiden kanssa hengailla, kyläillä ja keksiä arkisia ja välillä isompiakin seikkailuja. Nähdään välillä koko porukalla ja joskus kahdestaan - kunkin aikataulujen mukaan. Voitais pitää leffailtoja, yrittää leipoa korvapuusteja, mennä istumaan päivää rantakallioille, suunnitella Lapin reissua tai Lintsipäivää, käydä kokeilemassa sitä jotain uutta ravintolaa, missä ollaan vähän awkwardina kun ei todennäköisesti osata tilata oikein...ja tietty viestitellä WhatsAppissa, ja soitella toisillemme keskellä arkea ihan muuten vaan.
Jos tätä kautta löytyisi useampikin samanhenkinen uusi ystävä, niin se olisi pelkästään ihanaa. Viestitellään ja katsotaan, kohtaako kemiat! :)