Olen 35-vuotias korkeakoulutettu helsinkiläinen mies. Juon ja poltan ja sitä rataa, mutta en identiteetiksi asti 😁. Viime aikoina olen huomannut olevani tyytymätön sosiaaliseen elämääni. Osa syitä ovat korona, muutto takaisin Helsinkiin liki kymmenen vuoden poissaolon jälkeen sekä muuttumiseni ihmisenä. Minä olen lähtenyt yhteen suuntaan, osa ystävistäni toiseen ja jotkut taas olen omasta valinnasta karsinut pois elämästäni.
Olen sosiaalinen ja tottunut laajaan ystäväpiiriin ja tapaan mielelläni uusia ihmisiä. Luonnehdin itseäni introvertiksi ekstrovertiksi joka on avoin ja halukas kokeilemaan uusia asioita. Olen luova ja lukenut (viime aikoina yhteiskuntatieteitä ja itämaista filosofiaa) ja harrasta soittamista, punttisalia sekä kulttuuria. Maailmankuvani ydintä voinee kuvailla tulevaisuuteen katsovaksi ja punavihreäksi, mutta en priorisoi "eron tekemistä" Yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa kanssakäymisessäni. Pidän itseäni sosiaalisesti ja emotionaalisesti älykkäänä, mutta en ole ilman omia kehitystehtäviäni. Mukaudun helposti tilanteen ja ympäröivien ihmisten energiaan ja syvällinen sekä pohtiva keskustelu on minulle luonnollista. Haluan tavata hauskaa, rentoa ja älykästä seuraa, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia vaikka kahvin äärellä ja esimerkiksi käydä museoissa, näyttelyissä sekä muissa riennoissa.