Lapsena ja nuorena, silloin joskus 80- ja 90-luvulla, vielä 2000-luvun alussakin harrastin intohimoisesti kirjeenvaihtoa. Mikään ei vetänyt vertoja sille tunteelle, joka tuli, kun koulusta palatessa potilaatikossa odotti kirje tai jopa pari. Vuosien kuluessa tekniikan myötä kirjeposti kuihtui olemattomiin. Ensin se vaihtui sähköpostiin, sitten tekstiviesteihin ja lopulta katosi. Muutama ihana jäi jäljelle ja heistä tuli elämän mittaisia ystäviä.
Nyt olen huomannut kaipaavani sitä samaa kutkuttavaa tunnetta, kun ei olisi malttanut päästä repimään kirjekuorta ja lukemaan, mitä toisen elämässä on tapahtunut sillä välin, kun viimeksi sain kirjeen. Päätin kokeilla, josko netin kautta löytyisi heitä, jotka tuntevat samaa kaipuuta "entisaikojen" etanapostiin.
Olen 38-vuotias nainen Etelä-Pohjanmaalta. Etsin kirjeystäviä n. 30 - 45-vuotiaista naisista ympäri Suomen. Olen viiden lapsen äiti ja ammatiltani sairaanhoitaja. Olen eronnut, mutta elän parisuhteessa, tosin etä-sellaisessa. Arki koostuu töistä, sekä syklittäisestä suurperheäitiydestä ja itsenäisestä, kuitenkin parisuhteessa elävästä, naisesta, joka osaa nauttia elämästä.
Jos tuntuu siltä, että ilmoitus kolahti, niin laitahan sähköpostia. Vaihdetaan osoitteita sitä kautta.