Hei.
Lähdin etsimään kohtalotoveria/tovereita, jotka kenties jakaisivat samankaltaisia kokemuksia kuin itse koen.
Tilanteeni lyhyesti:
Nykyisin minulla on kaikki oikein hyvin. On rakas avopuoliso, yhteisiä lemmikkejä, sekä hyvä ja turvallinen koti. Myöskin pari ystävää löytyy.
Aina näin ei kuitenkaan ole ollut. Mutta niistä kenties tarkemmin joskus toiste.
Kaikesta tästä huolimatta koen usein syvää yksinäisyyden ja ulkipuolisuuden tunnetta. Se on siis "vain" tunne, mutta hyvin raastava sellainen, koska sille ei ole mitään järkevää selitystä.
Olen herkkä ja empaattinen mies. Tämän vuoksi koen monet asiat hyvinkin syvällisesti. Onneksi omaan laajan huumorintajun. Tämä auttaa osaltaan vähän tätä kuoppaista elämäntietä tasoittamaan. Mutta rationaalinen ajattelu kuuluu myöskin luonteeseeni.
En ota kovinkaan helposti riskejä.
Minulla olisi sinulle yksi vaatimus (mutta älä suotta silti säikähdä.):
Olen itse arvoliberaali, eli jos omaat hyvinkin tunkkaisen, ihmisten elämää rajoittavan maailmankuvan, niin meistä ei voisi koskaan tulla ystäviä, joten mieluummin rajaan samantien ulos liian erilaisella arvomaailmalla varustetut ihmiset.
Jos koet, että vaatimukseni ei ole liikaa, ja tämä ilmoitus "kolahti", niin ollaan toivottavasti joskus yhteydessä. Ja kiitos ajastasi, jos luit tänne asti.